Kuvamaailman koukussa

Kirjoittanut Lila Heinola 08.04.2011

Onpas upea kirja, ajattelin, kun selailin alakouluikäisen poikani historian oppikirjaa. Kokeeseen kuulusteleminen keskeytyi toistuvasti, kun uppouduin joka aukeamalla hienoihin värikuviin, selkeisiin karttoihin ja kutkuttavan mielenkiintoisiin tietoruutuihin. Muistelen, että aikoinaan omassa koulukirjassani kuvien määrä oli vähäisempi ja kahdella palstalla ollut teksti tiheää.  Kuvituksen vähyydessä voiton vie kuitenkin hyllystäni löytyvä Suomen historian oppikirja vuodelta 1909, jossa on neljä piirroskarttaa. Tuolloin lapset kuvittivat historiaa pelkästään omassa mielikuvituksessaan, ellei opettaja ripustanut luokan seinälle opettavaisia kuvatauluja.

Katselen kuvia päivittäin, sillä etsin niitä Pukstaavin näyttelyyn.  Helmikuussa ensimmäiset hakusanani olivat luonnollisesti kirjat ja lukeminen. Selaan kirjoja, tietokantoja ja luetteloita. Kuvien määrä on valtava. Kun edessäni on lopulta kaksi kilpailevaa kuvaa, päätän tilata arkistosta toisen. Ratkaisevaa on kuvien ja tekstien muodostama kokonaisuus. Kuvan laatu, värit ja sommittelu ovat tärkeitä. Ja taustalla vaikuttaa tietenkin oma mielikuvitukseni ja käsitykseni historiasta.

Toisinaan löydän häikäisevän kauniin taideteoksen, maalauksen, piirustuksen tai valokuvan. Taitava kädenjälki ja puhutteleva sommittelu koskettaa sadankin vuoden jälkeen. Toisinaan sopivin kuva löytyy vasta monen mutkan kautta.  Tuskailen, miksei arkea ole kuvattu enemmän, ikuistettu työntekijän keskittynyttä ilmettä työnsä ääressä tai perheen tapahtumarikasta päivää. Tuskaa lievittää ajatus siitä, että ehkä tilanne on jo muuttunut digikuvauksen helppouden myötä. Samassa huomaan, ettei minustakaan ole otettu valokuvaa kokeisiin kuulustelevana äitinä tai Suomalaisen kirjan museon näyttelyn kuvitusta etsivänä tutkijana, vaikka ne ovat tärkeitä ja pian ohimeneviä vaiheita elämässäni.