Kirjan Keskuksen blogi

Viestejä menneisyydestä

Kirjoittanut Maria Pietilä 27.05.2011

Painetun kirjan historia Suomessa on lyhyt verrattuna moniin muihin maihin. Ennen kirjojen ja lukutaidon leviämistä laajoihin kansankerroksiin tietoa välitettiin eri tavoin. Keskiajalla kirkko oli keskeisellä sijalla ihmisten elämässä, ja kristinuskon opinkappaleita välitettiin pääosin lukutaidottomalle kansalle kirkkotaiteen avulla.

Keskiajalla kirkkojen maalausten ja veistosten tärkeä tehtävä oli uskon sanoman selventäminen sanankuulijoille. Veistoksia ei tehty varsinaiseksi taiteeksi, vaan ne olivat jumalanpalvelusten käyttöesineitä, joiden avulla pappi selvensi saarnaansa. Veistoksissa kuvattujen pyhimyshahmojen avulla monimutkaisia kristinuskon käsitteitä oli helpompi ymmärtää.

Pukstaavin näyttelyssä ovat esillä Pyhän Olavin kirkosta peräisin olevat keskiaikaiset pyhimysveistokset yhdessä 1480-luvulla valmistetun hetkipalveluskirjan, Psalteriumin, kanssa. Patsaat kuuluvat Kansallismuseon kokoelmiin.

Suomalaisen tekijän valmistamassa Pyhä Anna itse kolmantena -veistoksessa Neitsyt Marian äidin Annan sylissä istuvat Maria ja Jeesus-lapsi sukupolvien ketjua kuvaten. Suomessa Pyhä Anna oli metsästäjien suojeluspyhimys.

Pyhä Katariina Aleksandrialainen -veistoksessa oppinut Katariina seisoo avattu kirja kädessään. Katariina on mm. opettajien, tiedemiesten ja tyttöjen suojelija. Suomessa häntä pidettiin myös karjan suojelijana. Veistos on valmistettu Alankomaissa.

Seurakunnat hankkivat puusta valmistettuja veistoksia eurooppalaisilta kauppakumppaneilta. Niitä valmistettiin myös kotimaassa ulkomaisten mallien mukaan. Tavallisimmin materiaalina käytettiin lehtipuuta, kuten tammea, koivua tai lehmusta.

Veistosten tekijästä tai valmistusajasta ei ole varmuudella tietoa, sillä keskiajan taidekäsityöläiset harvoin signeerasivat töitään tai merkitsivät niihin valmistusvuotta. Suuntaviivoja on päätelty vertaamalla patsaita toisiinsa ja muihin kirkkojen esineisiin. 

Kuluneet vuosisadat näkyvät veistoksissa. Ne on maalattu jälkeenpäin uudelleen, ja osiakin niistä puuttuu. Siitä huolimatta veistokset viehättävät ja koskettavat katsojaa edelleen. 

Lue myös Tyrvään Sanomien juttu aiheesta.

Tekstissä on käytetty lähteenä teosta Ristin ja Olavin kansaa, jonka on julkaissut Tampereen museot vuonna 2000.

Kuvat: Pyhän Olavin kirkko 1900-luvun alussa ja kirkon sisätilat ennen vuoden 1997 paloa. Kuvat Sastamalan seudun Museo.