Kirjan Keskuksen blogi

Kirjan Keskuksessa tekemisen meininki

Kirjoittanut Leena Aaltonen 12.01.2010

Olemme synnyttämässä apteekkari Bäckmanin taloon uutta elämää. Synnytystuskat kestävät vielä noin puolitoista vuotta. Tarkoitus on, että lapsi on potra, suloinen, iloinen ja viisas. Tämä kauan odotettu lapsi saa nimen jo ennen syntymää, nimenantotilaisuutta vietettäneen syksyllä 2010. Siihen saakka työnimenä käytetään pitkää versiota Kirjan Keskus – Kirjan Museo. Nimiehdotuksia otetaan vastaan. Yleisölle veikeä ja avarakatseinen lapsi esitellään kesällä 2011. Synnytysprosessia voi seurata ja kommentoida näillä sivuilla. Ole hyvä ja siirrä pala itsestäsi valtakunnalliseen kirjakulttuurikeskukseen.

Idea suomalaisen kirjan museosta on jo 1940-luvulta, ja museo -sanaa on käytetty, kunnes museot olivat out ja evvk. Museoon liitettiin pölyinen ja jämähtänyt kaiku. 1990-luvun loppupuolella Kirjan Museo korvattiin nimellä Suomen Kirjainstituutti edelleenkin tarkoituksena aikaansaada Suomeen toiminnallinen suomalaisen kirjan tarinan kertova keskus, jolla on museaalisia tehtäviä. Valtakunnallisen Suomen kirjainstituutin säätiön toiminta käynnistyi Vammalan kaupungin aktiivisen valmistelun pohjalta vuonna 2004, priimusmoottorina toimi FT, dosentti Marja-Liisa Rönkkö.

Olen toiminut Suomen Kirjainstituutin säätiön asiamiehenä ja Kirjainstituutin toiminnanjohtajana kohta kuusi vuotta. Tänä aikana on tehty työtä suomalaisen kirjakulttuurin hyväksi ja valmisteltu kirjakulttuurikeskusta tehden hanketta tunnetuksi ja rakennettu verkostoja. Menneiden toimintavuosien aikana on pyritty osoittamaan kirjaan liittyvien mahdollisuuksien moninaisuus sekä tarkentamaan suhde muihin kirja-alan toimijoihin. On ilmennyt, että suunnitellun Kirjan Keskuksen – Kirjan Museon kaltaiselle monialaiselle toimijalle on tarvetta suomalaisessa kirjakulttuurikentässä. Koen olevani etuoikeutettu saada olla osallisena rakentamassa Kirjan Keskusta Sastamalaan, ovathan kirjallisuus ja kieli olleet keskeisiä tekijöitä suomalaisen identiteetin ja jopa Suomen valtion syntymiselle.

Miksi Kirjan Keskuksen – Kirjan Museon syntymäkaupungiksi on muotoutunut Sastamala, onhan noita muitakin kirjan kaupunkeja kuten Turku ja Porvoo? Sastamala (aikaisemmin Vammala) on monessa yhteydessä näyttäytynyt kirjakulttuurin edelläkävijänä. Tämä on luonnollista jatkumoa, kytkeytyyhän alueen kulttuuri-identiteetti vahvasti kieleen ja kirjallisuuteen. Kokemäenjokilaaksoa kutsutaan suomen kielen kehdoksi sekä kirjallisen kulttuurin ja sivistyksen hedelmälliseksi kasvualustaksi.

Seutumme kirjallinen historia on runsaat 500 vuotta vanha, yhtä vanha kuin suomalaisen kirjan historia. Sastamalan seurakunta omistaa kaksi Suomen kirjapainotaidon varhaisvaiheen inkunaabelia. Tämä on erittäin huomattava asia, onhan suomalainen keskiajan kirjallinen perintö tavattoman kapea. Kirjat ovat dominikaanien hetkipalveluskirja Breviarium fratrum praedicatorum vuodelta 1488 ja vuoteen 1485 ajoitettu katolisen kirkon jumalanpalveluksessa käyttämä maailmallakin erittäin harvinainen kirja Psalterium cum canticis, joka on lainassa Kansalliskirjastossa.

Kirja kuuluu vahvasti myös Sastamalan nykyisyyteen. Kirja on osa sekä elinkeino-, koulu- että kulttuurielämää. Yli kaksikymmentä vuotta on perinteikäs tapahtuma Vanhan kirjallisuuden päivät houkuttanut kaupunkiin tuhansia vanhan kirjan ystäviä tekemään kirjalöytöjä ja kuuntelemaan monipuolista luentotarjontaa. Sastamalan kaupunki on sitoutunut monin tavoin kehittämään kaupungista erityisen kirjan kaupungin, on jopa puhuttu Sastamalasta Suomen kirjapääkaupunkina. Kirjaprofilointi on määritelty kaupungin strategiassa yhtenä painopisteenä. Kaupunki on sitoutunut myös osallistumaan Kirjan Keskuksen – Kirjan Museon toiminnan ylläpitämiseen, mutta valtio ja muitakin tahoja tarvitaan rahoittajiksi. Todellista kirjakulttuuritahtoa ilmentää iki-ihanan apteekkari Bäckmanin talon hankkiminen ja peruskorjaaminen kirjan taloksi.

Tämän 90-vuotiaan talovanhuksen lattioita ovat askeltaneet apteekkariperheen lisäksi lukuisat kulttuurihenkilöt ja vuokralaiset, lääkkeiden, siementen ja vaatteiden myyjät sekä hammaslääkärin potilaat. Nyt talon lattioilla askeltavat kirves-, sähkö- ja putkimiehet ja maalarit, vuoden päästä puusepät ja tietotekniikka-asiantuntijat ja puolentoista vuoden päästä toivottavasti sekä läheltä että kaukaa saapuvat kaikenikäiset kävijät.

Syntyvän lapsen, Kirjan Keskuksen – Kirjan Museon, siemen on Kirja, ja se on hyvä väline tehdä työtä, kirja ei sulje mitään pois. Kirja on aina ollut osa suomalaisen yhteiskunnan muutosvoimaa.