Kirjan Keskuksen blogi

Tutusta ja turvallisesta Turusta Sastamalan sykkeeseen

Kirjoittanut Anna Tuukkanen 12.03.2010

Pakkasta oli parikymmentä astetta ja lunta kainaloihin saakka Satakunnan Liikenteen pudottaessa minut Sastamalan torin laidalle kolmisen viikkoa sitten. Olin jättänyt tutkijantyön Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella (yliopistouudistuksen myötä käyttöön tullut uusi nimi), ja valmistauduin käärimään hihani Tiedottajana/Tutkimussuunnittelijana Suomen Kirjainstituutin palveluksessa.

Matka turkulaisesta tutkijankammiosta Sastamalan kaupunginkirjaston takaovelle, josta Kirjainstituutin väki aamuisin käy työhönsä, ei lopulta ollut niin pitkä kuin alkuun kuvittelin. Itse asiassa yliopiston käytävillä, joilla viime aikoina sentään on käynyt poikkeuksellisen kova kuhina, on ollut varsin hiljaista verrattuna hyörinään, joka aamuvarhaisesta iltamyöhään täyttää Kirjainstituutin korridorit.

Mistään maaseudun rauhasta täällä ei siis ole tietoakaan, ja hetkittäin olen muistellut kaihoisasti tutkijan elämänrytmiä, jota jaksottivat minuuttien ja tuntien sijasta pikemminkin kuukaudet ja vuodet. Toki pitkäjännitteisyys kuuluu myös uuteen työhöni, onhan päämäärä ”vasta” kesässä 2011, jolloin Kirjan Keskus – Kirjan Museo avaa ovensa. Kävellessäni aamuisin Bäckmanin talon ohitse ja katsellessani kaivinkoneiden ja betonimyllyjen valloittamaa pihapiiriä, tuo kesä tuntuu olevan yllättävän lähellä.

Ennen kuin suvivirttä päästään veisaamaan uudessa osoitteessa, edessä on paljon mukavaa, haastavaa ja mielenkiintoista työtä. Tähän mennessä olen jo ehtinyt aloittaa museomarkkinoinnin opinnot, tehdä taustaselvitystä tulevaa perusnäyttelyä varten, suunnitella nimikilpailua ja sponsoriyhteistyötä, kirjoittaa Ilo-Weisun sekä lehteillä (hansikoiduin käsin) kansallisaarteeksi luokiteltavaa Psalteriumia vuodelta 1485. Yksitoikkoiseksi en ainakaan voi tuoretta toimenkuvaani moittia.