Kirjan Keskuksen blogi

Pyörätuoliliuskasta induktiosilmukkaan

Kirjoittanut Minna Honkasalo 17.05.2010

Kirjan Keskusta tehdään kaikille. On tuleva kävijä sitten avustajakoiralla, pyörätuolilla tai vajavaisella suomen kielen taidolla varustettu, hänen tulee tuntea itsensä – ja mahdollinen avustajansa – lämpimästi tervetulleeksi ja saada innostava ja antoisa elämys vierailustaan.

Saavutettavuus ja yleisölähtöisyys ovat olleet muodikkaita sanoja myös museomaailmassa jo pitkään. Mutta jottei niiden käyttö jäisi vain sanahelinäksi, tarvitaan paljon ajatustyötä ja konkreettisia toimia. Saavutettavuus on laaja käsite, sen tulee käsittää paitsi fyysinen myös tiedollinen, sisällöllinen esteettömyys. Se täytyy ottaa huomioon sekä talon peruskorjauksessa että sisällön suunnittelussa. Sen lisäksi kohderyhmän tulee käsittää vammaisten lisäksi myös muita vähemmistöjä ja erityisryhmiä, kuten maahanmuuttajat, kieli- ja kulttuurivähemmistöt ja ikäihmiset.

Uutta tehdessä olemme helpossa asemassa sikäli, että voimme ottaa nämä kohderyhmät mukaan alusta asti jo suunnitteluvaiheessa. Ei niin, että ensin teemme keskenämme useamman vuoden työtä, joka sitten avajaisissa paljastetaan yleisölle: näin olemme ottaneet teidät huomioon! Vaan olemme yhteydessä eri ryhmien edustajiin koko prosessin ajan.

Erityisryhmien edustajat ovat omien tarpeidensa parhaita asiantuntijoita. Toki löytyy erilaisia suosituksia pyörätuoliliuskan kaltevuudesta, induktiosilmukan sijainnista, kontrastivärien käytöstä, selkeistä opastetauluista ja selkokielen käytöstä, mutta paras tulos saavutetaan kuitenkin yhteistyöllä ja laajalla kontaktiverkostolla.

Pohja saavutettavuustyölle löytyy Kulttuuria kaikille -palvelusta, joka on Valtion taidemuseon suojissa sijaitseva valtakunnallinen kulttuuritoimijoita neuvova elin. Sen lisäksi olemme aloittaneet paikallisen yhteistyön. Kävin Sastamalan vanhusneuvostossa keskustelemassa hankkeen tämän hetkisestä tilanteesta ja yhteistyön aloittamisessa. Saimme heti ensimmäisen konkreettisen toimenpiteen sovittua: rakentamisesta kokemusta omaava jäsen tulee kommentoimaan arkkitehtipiirustuksia ja katsomaan rakennustyömaata. Syksyllä tapaamme uudelleen, silloin tarkoituksena on ottaa kantaa sisällön suunnitteluun. Vammaisneuvoston kanssa on sovittu ensimmäinen tapaaminen kesäkuun alkuun.

Tärkeää on tietysti saada tilojen saavutettavuus kuntoon, mutta kaikkein tärkeintä on saada koko henkilökunta sitoutumaan tavoitteisiin. Kaikkien on tunnettava eri kohderyhmien tarpeet ja otettava ne omassa työssään huomioon, niin asiakaspalvelutyössä kuin näyttelyiden suunnittelussakin. Ettei saavutettavuus ole vain - sinänsä erittäin keskeiset ja meillä suunnittelussa alusta asti huomioidut - oikeinsijoitetut vammaispysäköintipaikat, suositusten mukainen hissi, oikeinmitoitettu liikkumisesteisten wc-tilat, toimiva palvelutiski, harkittu valaistus, selkeät ja riittävän kokoiset tekstit, tarpeellinen määrä levähdyspaikkoja näyttelyssä ja hahmotusta ohjaava värimaailma.

Saavutettavuus on myös kosketeltavia kohteita, kohdennettuja ääniopastuksia ja virkistystä eri aisteille, hajuaistille vanhojen kirjojen pölyä ja tuoretta painomustetta. Kun perusasiat ovat kunnossa, voi saavutettavuutta laajentaa yhä uusiin ulottuvuuksiin: eri kohderyhmien kanssa yhdessä heille räätälöityjä oheisohjelmia, kuten klassikkolukupiiri ikäihmisille tai draamaopastus Tirlittanin kanssa kehitysvammaisille lapsille tai sitten vaihtuvien näyttelyiden sarjassa näyttely esimerkiksi pistekirjoituskirjojen historiasta, tekstit luonnollisesti myös pistekirjoituksella. Mahdollisuudet ovat rajattomat, ja toimiva yhteistyö tulevien kävijöiden kanssa takaa toimivan lopputuloksen.