Kirjan Keskuksen blogi

Utelimme outoja Kirjasilla

Kirjoittanut Minna Honkasalo 19.11.2010

Vähintään tuhat taaperoa ja kymmenittäin koululaisia vilisti viime lauantaina silmissä, kun Pukstaavi osallistui vuosittaisille Kirjasille. Kirjan taika houkutteli suuren määrän lapsia, nuoria ja perheitä Sastamalan Sylvään koululle jästihuispaukseen, kirjasairaalaan, teatteriin (Kansallisteatterin Globen uupuneet), kirjavinkkaukseen ja muuhun kirjakivaan.

Pukstaavin kirjakiva oli tänä vuonna utelu lasten ja nuorten kirjahyllyistä. Millainen kirjahylly itse kullakin on, mitä se sisältää, onko muutakin kuin kirjoja, koska se on saatu, mistä sinne tulee lisää täytettä ja millaista täytettä sinne itse haluaa? Utelu liittyi nykydokumentointihankkeeseen, jossa mielenkiinnon kohteenamme ovat kaikenlaisten ihmisten kirjahyllyt. Kysely on edelleen meneillään, ja siihen sopii vastata vaikka netissä (www.kirjainstituutti.fi/kilpailut-ja-kyselyt/kirjahyllyt). Lapsille olimme tuunanneet kyselystä helposti vastattavan utelun. Kaikkien vastausten pohjalta teemme hauskan kirjahylly-näyttelyn ensi kesäksi Pukstaaviin.

Kävimme lasten kanssa mielenkiintoisia keskusteluita kirjahyllyistä. Ihmeen yleisenä esiintyi ajatus, ettei kirjahylly ole kirjahylly, jos siellä on ”vain” sarjakuvia tai omistajiensa hömpäksi luokittelemia kirjoja, vaikka ne olisivat lukijalle sitä kaikkein tärkeintä kirjallisuutta. Loppujen lopuksi tulimme siihen tulokseen, että kirjahylly on kirjahylly, vaikka siellä olisi vielä edellä mainittujen lisäksi liuta pehmoleluja, bratzien bileet, huikeita pienoismallirakennelmia tai koko perheen peliarsenaali. Sitä paitsi palautettujen kyselyjen perusteella – ja niihin liitettyjen valokuvien – aikuistenkin kirjahyllyissä on kaikenlaista kevennystä teletapeista, kivistä ja pienoisnorsukokoelmista tavanomaisempiin viireihin, vinyyleihin ja valokuviin.

Suosikkikirjahyllyyn kirjoitettiin ihan toisenlaisia kirjoja kuin aikaisemmin. Ajatuksena oli alun perin kirjata vain kohderyhmän eli lasten- ja nuorten suosikit, mutta kun aikuisetkin halusivat päästä kirjoittamaan omiaan, rajasimme suosikit myös aikuisten osalta lapsuuden tai nuoruuden lemppareihin. Sivusta hyllyjen täyttymistä ja polveilevia keskusteluita seuranneena voin todeta lukumieltymyksemme lapsina olleen yllättävän yhteneviä: yhdellä ikäpolvella Tirlittan ja Mestaritonttu, seuraavilla Peppi ja Tiinat, nykyisillä Potterit ja Tatut ja Patut.

Oli taas kertakaikkisen ihanaa tavata kirjoista ja lukemisesta innostuneita lapsia ja nuoria! Nähdään taas ensi vuonna - silloin Pukstaavikin on auki, mitähän kivaa sinne keksimme Kirjasten aikaan?