in english
Kirjan Keskuksen blogi
Nyt kirjoittamaan kenkämuistoista!
Kirjoittanut Maria Pietilä 05.02.2010
Helmikuun alussa polkaistiin käyntiin usean sastamalalaisen tahon yhteistyönä järjestämä kirjoituskilpailu ”Pas Muistelle!” – Kirja-Sastamalan kirjoituskilpailu. Kilpailu on ensimmäinen laatuaan, joten odotamme jännityksellä, millaisen vastaanoton se saa. Jatkossa kilpailu järjestetään vuosittain vaihtuvan paikallisen yrityksen kanssa sen toimintaan liittyvästä aiheesta.
Tänä vuonna kirjoitetaan kengistä ja kenkämuistoista. Kenkä kirjoituskilpailun aiheena on varsin herkullinen, sillä kengät herättävät tunteita ja jakavat mielipiteitä. Toiset kulkevat samassa parissa ympäri vuoden, kunnes ne hajoavat ja ostavat sitten samanlaiset uudet. Toisia voisi taas kutsua kenkäfriikeiksi, jotka hankkivat kenkiä samaan tahtiin kuin toiset leipää.
Nykyisin jokaisella on kengät – monetkin. Toisin oli vielä viime vuosisadan alussa. Ammattisuutarien tekemät kengät olivat arvokkaita ja materiaaleista oli usein pulaa. Kenkien tarvetta paikkasivat erilaiset kotoisin voimin valmistuneet jalkineet. Hämeessä ja Satakunnassa ne tunnettiin nimellä tallukkaat. Erityisesti Tyrväällä, nykyisessä Sastamalassa, osattiin valmistaa tallukkaita. Kansan keskuudessa kulkikin sanonta ”tallukkaistaan tyrvääläinen tunnetaan”.
Tallukkaat ovat perinteinen kansanjalkine, jonka käyttö yleistyi uudestaan viime sotien aikana. Pehmeäpohjainen talvijalkine voidaan valmistaa kokonaan kierrätysmateriaaleista, ja sen vuoksi niiden suosio kasvoi pula-aikana. Oikein tehtynä tallukas oli kuitenkin talvella tavallista nahkakenkää lämpimämpi.
Tallukkaan pohja leikattiin useista kymmenistä kerroksista pellava-, puuvilla- tai villakankaita. Lähes mikä tahansa kangas kävi tähän tarkoitukseen, vaikka kestävimmät pohjat saatiinkin pellava- ja puuvillakankaasta. Maata vasten tulevaan kerrokseen käytettiin karkeaa rohdinkangasta, mutta säkkikangaskin kelpasi. Pohja topattiin pellavalangasta kierretyllä nyörillä kestäväksi. Varsinainen tallukasmestari pisteli aikuisen tallukkaan pohjaan jopa toistatuhatta tikkiä, joten aivan käden käänteessä jalkine ei syntynyt.
Tallukkaan kenkäosaan tarvittiin huopaa esimerkiksi vanhasta talvitakista. Vuoriksi taas kelpasi mikä tahansa pehmeä kangas, vaikkapa flanelli. Hipulitallukkaisiin tehtiin varsi esimerkiksi vanhan puhki kuluneen villasukan varresta. Varsi saattoi olla myös kokonaan huopaa, jolloin kengät muistuttivat tavallisia varsikenkiä. Kyse oli siis varsinaisesta kierrätysjalkineesta.
Kilpailuun tulevat kenkämuistot voivat olla tallukkaita uudempiakin. Muistoja voi kirjoittaa minkä ikäisistä kengistä tahansa, vaikka sellaisistakin, joita ei koskaan ole itse käyttänyt. Tärkeintä on, että ne ovat jääneet jostain syystä mieleen.
Kilpailun nimeä ”Pas Muistelle!” ei kannata muuten säikähtää. Se on vain ystävällinen tyrvääläinen tapa kehottaa kaivelemaan omia muistoja. Paikallisesta nimestä huolimatta kilpailuun ovat tervetulleita osallistumaan kaikki murrealueesta riippumatta!
Tekstissä on käytetty lähteenä kirjaa ”Pois pula ja puutteet – keinot ja korvikkeet käyttöön” vuodelta 1943, jonka kirjoittaja on tyrvääläissyntyinen Tammen kustannusjohtaja, kirjailija ja toimittaja Untamo Utrio (ent. Ulvén).
Pukstaavi
2011