Kirjan Keskuksen blogi

Näyttelyssä yli 500 neliötä tilaa ja yli 500 vuotta kirjan historiaa

Kirjoittanut Minna Honkasalo 25.03.2010

Kirjan Keskuksessa on näyttelylle tyhjää tilaa yli 500 neliötä ja meidän päässämme aihe, jolla tila täytetään. On aina yhtä kiehtova ja toisaalta pelottava vaihe näyttelyn tekemisessä, kun kaikki ratkaisut ovat vielä mahdollisia.

Suomalaisen kirjan historia aiheena hakee laajuudessaan vertaistaan. Se kattaa jo ajallisestikin pitkän ajan, yli 500 vuotta. Laaja aikaperspektiivi ei sinänsä ole ongelma, mutta se on haaste, että kirja liittyy lähes kaikkeen maan ja taivaan välillä. Politiikka, taide, tiede, uskonto, kulttuuri, koti ja yhteiskunta – kaikesta on kirjassa ja kirja on kaikessa.

Miten rajata kaikkeudesta se oleellinen? Ja mistä näkökulmasta ja miten sen esittää? Olemassa olevaan neliömäärään pitää saada mahtumaan oleellisin hauskasti, elävästi ja helposti lähestyttävästi, mutta myös pedagogisesti taitavasti ja syventävää tietoa tarjoten. Pohdittavaa siis piisaa.

Onneksi näyttelyn suunnittelu ei ole enää alkutekijöissään, vaan monet peruskysymykset on jo ratkaistu. Oleellinen on erotettu vähemmän oleellisesta, monet teemojen esittämistavoista on lyöty lukkoon ja valittuja sisältöjä on lähdetty suunnittelemaan eteenpäin. Näyttelyjuna porhaltaa täyttä vauhtia eteenpäin.

Miten kirjan historiaa esittää? Ajatus kirjoista vitriinissä on kalsea. Kirja itsessään esineenä kertoo tarinaansa vain bibliofiileille, joten elävöittämistä ja konkretisoimista riittää. Miten kertoa, mikä on ollut yksittäisten kirjojen tai kirjallisuuden merkitys yksilölle ja yhteiskunnalle eri aikoina? Eri aikojen kirjaihmiset täytyy saada näyttelyyn, koska ihmiset ilmiöiden takana kiinnostavat aina: mitä kertoo suhteestaan kirjaan kirjailija, kääntäjä, kuvittaja, kustannustoimittaja tai vaikkapa faktori, latoja, painaja, sitoja, kirjakauppias, kirjastonhoitaja. Eikä lukijaa pidä unohtaa, kirja herää eloon vasta, kun sen joku lukee.

Mieleni tekisi intoilla kaikista hienoista ja osin hulvattomistakin ideoista, joita olemme näyttelytoteutukseen jo keksineet. Ikävä kyllä esirippu on vielä pidettävä suljettuna, ettei yllätys mene pilalle. Tuskin kuitenkaan maltan olla sitä välillä pikkiriikkisen raottamatta.