Kirjan Keskuksen blogi

Kirjojen kaupunki Sastamala

Kirjoittanut Maria Lehtonen 23.04.2010

Sastamalassa ollaan kirjoilla ja kirjoilla on Sastamalassa koti. Sastamalan helmoissa on kautta aikojen syntynyt kirjoittajia ja kirjoja. Mukaan mahtuu monenkirjavaa väkeä maallisten arkkiveisujen kirjoittajasta kielentutkijoihin ja Outolan vesseleiden Tatun ja Patun ”vanhempiin”. Tähän riemunkirjavaan joukkoon olen viime aikoina tutustunut täällä Kirjainstituutin tiloissa suhaillen työharjoittelijana Kirjan Keskuksen suunnittelu- ja toteutustiimin joukoissa.

Ennen viime viikkoja en oikeastaan olisi uskonut, kuinka kirjallinen paikka Sastamala onkaan. Toki tunsin Killen ja Elsan, Vammalassa vaikuttaneen Kunnaksen iki-ihanat Koiramäen lapset. Tuttuja olivat myös lukuisat kielentutkijat, kuten vanhaa kirjakieltä tutkinut ja Tyrvään murretta kerännyt Heikki Ojansuu (1873–1923). Olin kuullut myös Tatusta ja Patusta. Myönnettäköön – 80-luvun lapsena en koskaan ollut heihin kuitenkaan sen suuremmin perehtynyt. Nyt tämäkin aukko on paikattu, enkä yhtään ihmettele, että nämä Sastamalassa asuvien Aino Havukaisen ja Sami Toivosen luomat hahmot ovat valloittaneet yleisöä ulkomaita myöten.

Tutustumisen myötä Sastamala on näyttäytynyt oikeana satukaupunkina. Joukkoon mahtuu myös Jukka-Pekka Palviainen vauhdikkaine lastenkirjoineen Rokkirehtori ja Rämäpäät (2007) sekä Rämäpäät ja vankikarkuri (2008) ja vaikkapa Pekka Vuori, joka on kirjoittanut ja kuvittanut useita lastenkirjoja, kuten Korvatunturi. Tarinoita joulupukin valtakunnasta (1999). Kiikkalaislähtöinen Vuori tunnetaan kansainvälisestikin kansanperinteeseen pohjautuvien jouluaiheisten kuvitusten mestarina. Ja kukapa ei tuntisi Rudolf Koivua (1890–1946)? Tämän Tyrväällä nuoruusvuotensa viettäneen taiteilijan satumaiset kuvitukset ihastuttavat vuosi toisen jälkeen.

Vaikka satujen maailmaan saattoikin uppoutua useiksi päiviksi, on ollut virkistävää huomata sastamalalaisen kirjallisuuden monimuotoisuus. Jo mainitun Palviaisen kirjallisiin tuotoksiin kuuluu myös useita romaaneja, kuten Reino (2003), sympaattinen kertomus lievästi kehitysvammaisesta eläinkaupanmyyjästä, Reinosta, ja hänen etärakkaudestaan Susannasta. Nykykirjailijoista mainittakoon myös Sastamalassa asuva Pirjo Tuominen lukuisine romaaneineen.

Jopa suomalaisen naiskirjallisuuden alku sijoittuu Sastamalaan – Theodolinda Hansson (1838–1919), ensimmäinen suomen kielellä kirjoittanut ja julkaissut naiskirjailija, oli kotoisin Sastamalan Kiikasta.

Suomen suurimpiin runoilijoihin kuuluvalla Kaarlo Sarkiallakin (1902–1945) on juuret Sastamalan Kiikassa. Sidonnaisen mitan mestariksi luonnehditun Sarkian runot ovat soinnillisuutensa vuoksi olleet lausujien suosiossa ja monet niistä ovat tuttuja myös lauluina, kuten Viaton, muun muassa Rauli Somerjoen esittämänä.

Runoilijoita Sastamalan seudulla tiedetään syntyneen jo 1700-luvulla. Heistä mainittakoon vaikkapa aikansa suomalaisista virsirunoilijoista huomattavimpiin kuuluva Tuomas Ragvaldinpoika (1724–1804) Tyrväältä. Hänen käsialaansa on muun muassa arkkiveisu Sen Wielä wirhellisen Ilo-Weisu (1763), joka kertoo kirjoittajansa suulakihalkioleikkauksesta.

Kuten huomata saattaa, Sastamala on kautta aikojen ollut kirjapitäjä. Tämä lyhyt katsaus Sastamalan kirjailijoihin on vain pintaraapaisu. Sastamala on ilmiselvästi oikea kirjallinen kaupunki – ja juuri oikea paikka valtakunnalliselle kirjakulttuurikeskukselle.